Näillä ohjeilla pärjäät hiiriesi kanssa arjessa. Ohjeet sivuavat SNL ry:n ohjeita, miten minä hoidan hiiriäni ja kuinka toivon kasvattejanikin hoidettavan. Ongelmatilanteissa minuun saa aina ottaa suoraan yhteyttä.

Hiirestä lyhyesti lemmikkinä

Utelias, ystävällinen ja rohkea. Näillä sanoilla saa jo hyvän ajatuksen siitä, millainen kesyhiiri on lemmikkinä. Nimensä mukaan kesyhiiri on luovutushetkellä kesy. Sanalla kesy tarkoitetaan sitä, että hiiri pysyy kädessä ongelmitta, antaa tutkia itseään, eikä pure. Kesyys ei tarkoita sitä, että hiiri kiipeää omatoimisesti kädelle, mutta lemmikkihiiri oppii tämänkin taidon nopeasti. Kesyytensä johdosta hiiri on myös lapselle sopiva lemmikki. Hiiren odotettu elinikä on 1-1,5 vuotta, mutta se vaihtelee ja jotkut yltävät yli kahden vuoden iän.

Uros vai naaraslauma?

Kesyhiiri on laumaeläin ja tarvitsee ympärilleen lauman toteuttaakseen lajiomaista sosiaalista käyttäytymistään. Naaraita tuleekin pitää vähintään kolmen yksilön laumoissa. Huomaathan, että kaksi on pari ja vasta kolme on lauma! Urokset ovat reviiritietoisia ja eivät normaalisti tulekaan toimeen toisten uroksien kanssa. Näin ollen urokset joudutaan asuttamaan yksittäin. Jotkut urokset tulevat toimeen veljiensä ja muiden ikäistensä urosten kanssa, kun ne asutetaan yhteen nuorena. Tilannetta on kuitenkin aina seurattava, sillä pojat saattavat alkaa tappelemaan minä päivänä tahansa. Aikuisia toisilleen tuntemattomia uroksia ei tule missään nimessä yhdistää. Urokset myydään pääsääntöisesti yksineläjiksi.

 

Sukupuolten välillä ei ole paljon eroa. Merkittävin ero on laumakoko, eli naaraita pidetään 3+ laumoissa ja uroksia yksin. Yleisesti mainittu ero on myös haju. Urokset merkkaavat reviirinsä, jonka vuoksi asumus haisee aina hieman. Mielestäni uroksen ominaistuoksu on helposti siedettävä, ja naaraslauman likaiset kuivikkeet haisevat paljon pahemmalle. Kaikki hajuhaitat pysyvät hyvin kurissa säännöllisellä kuivikkeiden vaihdolla. Urokset monesti elävät hieman pidempään kuin naaraat, mutta tämäkin riippuu paljon hiiren suvusta. Vilkkaus on yksilökohtaista, mutta monesti naaraat ovat vähän menevämpiä.

Asumus ja virikkeet

Hiiri on mahdollista asuttaa monenlaisiin asumuksiin. Muovinen terraario on hyvä vaihtoehto tai lasinen terraario verkkokannella. Asumuksen pitää olla pakovarma, mutta ilmanvaihdon pitää olla riittävä (reikäpelti ei riitä). Asumus ei kuitenkaan saa olla vetoisalla paikalla, sillä hiiret ovat erityisen herkkiä vedolle ja saattavat vilustua. Tämän takia pesämateriaali kuten heinää, vessapaperia tai sanomalehteä tulee olla runsaasti. Jos asumus ei tule näkyvälle paikalle tai sen ulkonäkö ei ole niin tärkeä, voi erilaisista muovisista varastolaatikoista askarrella hiirille käypiä asumuksia. Moni kasvattaja, minä mukaan lukien asuttaa hiirensä muokatuissa varastolaatikoissa.

 

Asumus sisustetaan hiirille mieleiseksi. Teoriassa ainoat välttämättömyydet asumukseen ovat kuivike ja juomapullo. Parhaita kuivikkeita ovat isolastuinen kutterinpuru tai hamppukuivike. Ruokakuppia hiirille ei laiteta, sillä sitä käytetään herkästi vessana. Lisäksi hiirillä on paljon enemmän puuhaa etsiä jyviä kuivikkeen seasta. Hiiri ei tarvitse suola- tai mineraalikiveä, vaan se saa kaiken tarvitsemansa hyvästä siemenseoksesta. Hyviä lisiä sisustukseen ovat mökit, kiipeilytelineet, tikkaat, köydet ja erilaiset pahvilaatikot- ja rullat. Muovisia virikkeitä kannattaa hankkia varauksella, sillä hiiret saattavat jyrsiä niistä vaarallisia paloja irti. Hiirille ei yleensä laiteta juoksupyörää ja ne nauttivat kiipeilystä ja kaivelusta enemmän.

Ruokinta

Hiiri on kaikkiruokainen, eli se käyttää ravinnokseen kasvi- ja eläinkunnan tuotteita. Hiiren ruuan pääpainona tulisi olla hyvä siemenseos tai pelletti. Tuoreruokaa voi tarjota hiirille säännöllisesti, mutta se ei ole välttämätöntä. Hiiri on älykäs ja osaa valita ruuan seasta kaikkein maistuvimmat ja rasvaisimmat osat, joten niille kannattaa antaa päivää kohden vain niiden kuluttama ruokamäärä, jotta ruuan terveellisimmätkin osat tulee syötyä. Yksi hiiri syö ruokalusikallisen päivässä. Yliruokinta ja valikointi näkyy nopeasti hiirten painon nousussa.

 

Minun hiireni syövät Rapunzel HiiriMixiä, joka on edullinen, maistuva ja hiirille erityisesti suunniteltu siemenseos, jossa on myös eläinproteiinia. Tuote on myös kotimainen.

 

Hiirille sopiva ruoka on myös Altromin rotta/hiiri pelletti. Sitä saa ylläpito- ja kasvatuspellettinä. Ruuassa on hyvät ravintoarvot hiirille ja toisin kuin siemenseosta, voi pellettiä pitää jatkuvasti tarjolla enemmän (kunhan seuraa etteivät hiiret ala lihoa). Altromin sisältää kaiken mitä hiiri tarvitsee, paitsi eläinproteiinin lähteen. Pelletin lisäksi hiirille pitää tarjota proteiinia. Vaihtoehtoina käyvät esimerkiksi kananmuna tai maustamaton jauheliha (raaka tai kypsä). Myös jauhomatojen (elävien tai kuivattujen) tiedetään maistuvan hiirille.

 

Valitettava tosiasia on, että eläinkaupoista saatika marketeista saatavat hiirten ruuat eivät ole yleensä soveltuvia hiirille. Yleisin ongelma on väriaineiden käyttö, joiden on todettu lisäävän kasvaimia hiirillä. Seokseen väriä luonnollisesti tuovat esimerkiksi porkkana ja litistetyt herneet. Moni seos on myös liian maissipainotteista tai aivan liian rasvaista.

 

Voit itse arvioida ruuan sopivuuden hiirelle tuoteselosteesta. Rasvaprosentti saa olla korkeintaan 5% ja proteiinia pitäisi olla ainakin 16%. Vihreät, punaiset, oranssit jne. värikikkareet ovat iso varoituskyltti! Epäselvä tai puutteellinen tuoteseloste monesti piilottaa väriaineiden ja muiden epätoivottujen ainesosien käytön.